SF Caravan Pohjanmaa Ry

Pitkän matkan jälkeen tulimme kahden maissa yöllä perille Lappeenrantaan ja suoraan hotellin sänkyyn. Aamupalan jälkeen yhtämenoa koko päivä yömyöhään. Aamulla ensin Liittohallitusehdokkaiden ristikuulustelu, lounas ja koulutus elekielen merkityksestä. Sitten kahvin jälkeen vapaa sana. Tarina jatkui Huiput alueiden hallituksen kokouksella ja nopean suihkun jälkeen illallisella. Illallisen jälkeen jälkeen jatkui lobbaus liittohallitusvaaleihin jossa hyvänä apuna oli Keskipohjanmaalta Kalevi Jokela ja omista Jukka Kujanpää. Lyhyen yön jälkeen aamulla on liittokokous jossa ratkeaa onko minulla valtakunnallisesti luottamusta vai ei.

Liittohallitusehdokkaiden haastattelu
meni mielestäni osaltani hyvin, myös vaalilobbaajien mielestä, selviin kysymyksiin oli helppo antaa  ytimekkäitä vastauksia, En politikoinut vastauksissa, vaan luotin siihen että rehti pohjalainen suora mielipide menee riittävässä määrin perille. Selvästi oli kuultavissa, että jatkopestiä hakevilla oli kovin samanlaiset mielipiteet. “Yhyrenlaaset linnut lentää yhyres laumas”  tietää jo pohjalainen sananlaskukin. Tai toisin “Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.”  Oli kuinka oli, olisi se kiva nähdä sisältä päin.

Elekielestä kerto näyttelijä Tuija Piepponen otsikolla “Johdatus luontevaan esitykseen”.  Hän veti aivan huikean 1 1/2 tunnin tauottoman esityksen, kuulijoiden nauraessa vedet silmissä. Paljon totuuksia tiivistettynä humoristiseen muotoon. Olli Linjalan vanhana tuttuna koin paljon yhtäläisyyksiä, esiintyjäkin mainitsikin olevansa Ollin tuttu. Näyttelijän taidolla hän otti yleisönsä  täydellisesti haltuunsa. Kunhan osaamme poimia näistä meille uuden laisista esityksistä kultajyvät toimintaamme, ovat ne varmasti hintansa arvoisia.

Lounaan jälkeen emme odottaneet kummoistakaan illallista. Yllätyimme todella positiivisesti  ruuan ollessa maittava ja annoksen sopivan kokoinen. Kävi äänestyksessä kuinka hyvänsä, on Lappeenrannan syysliittokokous ollut kaikin puolin positiivinen kokemus. Palaan varsinaisen kokouksen jälkeen vielä asiaan.

Se mikä liiton tulevaisuudensuunnitelmista jäi päällimmäiseksi mieleen oli yksittäisen jäsenen mahdollisuus liittyä suoraan liittoon, eli liitto ei olisi enää liitto vaan yksi jäsenyhdistys lisää kilpailemaan jäsenistä. Ainakin vielä kuului vastaääniä eri puolilta salia. Nuorisokerhokin oli agiteerattu puhumaan telttailijoiden puolesta. Koko heidän julkilausumansa oli vain yhtä ja samaa asiaa. Toisena julkilausumana oli kannanotto matkailuautojen päästön verotukseen.

Vaikka Liittokokous olikin jonkun mielestä maan äärissä, oli kuitenkin 64 yhdistystä 70:stä paikalla ja 312 ääntä 331:stä. Se oli hyvä saavutus. Suur kiitos vielä kaikille kannattajille.

Syyskokous pidettiin liittohallituksen edustajan läsnäollessa ja toimien osittain kokouksen puheenjohtajana. Ennen kokousta Matti Pasanen kertoi Liiton kuulumisia sekä painotti että esityslistalla olevaan yhtiöittämisasiaan ei Liitto ota kantaa, ei puolesta tai vastaan. Päätöksen on oltava yhdistyksen oma. Toki hän myönsi että Liiton tilaisuuksissa on asiaa sivuttu etenkin juuri verotukselliselta kannalta. Edelleen hän kertoi että Keski-Suomen omilla alueilla on menty verokirjalla korvattaviin isäntäviikkoihin ja että heillä se toimii hyvin.

Itse kokous sujui normaaliin tyyliin, pj kiitteli aktiivista väkeä ja talkoisiin osallistumista. Vieraalle ojennettiin lahjaksi teetetty lasilautanen.

Kohdasta “kokouksen puheenjohtaja” jatkoi kokouksen johtamista liittohallitusedustaja Matti Pasanen, joka varmisti  nuijankopautuksella seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi ilman äänestystä entisen puheenjohtajan jatkamaan yhdistyksen puheenjohtajana.

Hallitukseen tuli uusia ihmisiä.  Markus Kangasluoma, Ahti Lähdesmäki ja Seppo Paavola, uudelleen valituksi tuli Kalervo Välimaa. Puolet hallituksesta jatkaa vähintään seuraavaan syyskokoukseen, eli Helli Engman-Satamo, Keijo Karhunen, Pauli Kohvakka ja Jukka Kujanpää.

Lopulta päästiin siihen suureen asiaan, josta on kuulemma keskustelu kovasti etukäteen Lukkuhaassa. On nähty erilaisia “peikkoja” ja uhkakuvia. Kun asia esiteltiin kokousväelle ja vastattiin muutamiin asiallisiin kysymyksiin, hyväksyttiin Lukkuhaan yhtiöittäminen yksimielisesti ilman äänestystä. Matti Pasanen sai kunnian vahvistaa tietomme mukaan ensimmäisen SFC-alueen yhtiöitämisen nuijan kopautuksellaan.

Jäljellä olevat rutiiniasiat johdin puhetta taas itse ja loppupuheenvuorossa kiitin luottamuksesta, niin oman uudelleevalinnan kuin etenkin yhtiöittämispäätöksen johdosta.

Lempääläinen yrittäjä on alkanut tuoda maahan ns talovaunuja. Katso esim. seuraavasta: http://www.lundan.fi/sitenews/view/-/nid/12/ngid/1/

Jossain mainoksessa heillä on isolla teksti; ei tarvitse rakennuslupaa. Maakaari on asiasta eri mieltä. Meillä Lukkuhaassa eivät tällaiset tule kysymykseen, koska alueelle on saatu rakennuslupa matkailuajoneuvoja varten toimintaan kuuluvinen sosiaalitioloineen. Eli meillä on paikka sellaisille yksiköille jotka ovat ajoveuvorekisterissä ja joiden vuosikatsastus voimassa.

Muuten vaunut näyttävät olevan ihan OK ja hintakin vaikuttaa kohtuulliselta. Jos Kalliojärvelle saadaan se uusi kausipaikka-alue niin sinne voitaisiin hakea lupa tälläisillekin vaunuiille. Olisi siis periaatteessa siirtolapuutahaa vastaava, eikä silloin olisi eturistiriitoja uuden alueen ja Lukkuhaan välissä, niiden toimiessa eri sarjoissa. Pitänee esitellä Harri Maunukselalle.

Käy lukemassa

<”http://www.karavaanarit.fi/?x24305=63716683″>

Käy äänestämässä

Yhdistys on tänään ostanut asuntovaunun, vuoden 1984 mallia olevan Solifer 45, joka on sopiva harjoitteluun. Ensi vuoden Tektolta odotetaan säännöllistä harjoittelun mahdollisuutta. Riittää että harjoittelurata jaetaan osiin ja kullakin kerralla harjoitellaan yhtä tai kahta osiota. Muutama kerta vuodessa koko rata.

Jos ja kun syyskokous päättää Lukkuhaan yhtiöittämisestä, tehostamme yhdistyksen tarjontaa jäsenistölle. Tämä ajoharjoittelu on yksi niistä. Merkkisuorituksesta löytyy tietoa liiton sivuilta
http://www.karavaanarit.fi/sf-caravan_ry/toimikunnat/ajotaito/
Käykää katsomassa ja tulkaa harjoittelemaan. Tietoa ajankohdista näillä sivuilla.

On jo ollut puoliksi leikkimielistä keskustelua siitä että vaunua voitaisiin vuokrata myös niille jotka eivät syystä tai toisesta saa omaa ajoneuvoaan alueelle, tai joku kausipaikkalainen vuokraa sen vierailleen. Harkitaan.

Olemme pitkän kuivan kauden jälkeen paitsiossa. Otamme toisia kiinni aktiivisella panostuksella. Mielestäni nämä kaksi ensimmäistä vuotta ovat antaneet hyvä alun.

Ehdotin muutamalle hallituksen jäsenelle että voisimme hakea karavaanarin ajokortin alkukoulutustilaisuutta Lukkuhakaan. Jukka Kujanpää otti asiasta kiinni ja on keskustellut asiasta Lauri Niemisen kanssa. Nieminen lupasi viedä asiaa eteenpäin. Puitteemme alkukoulutukseen ovat kuulemma kunnossa. Toinen osa käytäisiin seudulla jossa on taatusti luonnonlunta. Eli jos asia etenee näin, niin oletan että YT alueeltamme saadaan toistakymmentä kurssilaista. Alkujaan olin niin innokas että olin valmis puhumaan koko tarvittavan osallistujamäärän lakeuksilta. Olkaa valmiina osallistumaan jos ja kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Lähdimme aamutuimaan Lukkuhaasta kausipaikkalaisen Kari Mäkisen hankkimalla ja ohjaamalla Joen bussilla kohti lahtea ja messuja. Bussi oli viimeistä  paikkaa myöten täynnä. Osasyynä varmasti Mäkisen saama halpa tarjous bussista josta johtuen matka tuli edulliseksi.

Saimme mukaan myös “Junnu” Lepolan ja haitarin, joten matka sujui rattoisasti. Normaalien kahvi- ja ruokataukojen jälkeen tulimme perille ja lähdimme kierrokselle. Jostain syystä porukka kiersi pääasiassa kolmea Pohjoismaista, lähemmin Ruotsalaista vaunumerkkiä: Cabby, Kabe ja Solifer.  Kaikki alun perin suomalaisia vaunuja. Menemättä sen lähemmin eri merkkien hyviin ja huonoihin puoliin, totean että mieltymykset ja henkilökemiat ovat suuri osa kaupankäyntiä ja lopullista päätöstä. Kaikilla valmistajilla on vastaavanlaisia pohjaratkaisuja pienin eroin.

Näitä eroja sitten vertaillaan messuilla, vaikka itsellä on jo vakaa päätös minkä merkkisen vaunun seuraavaksi ostaa ja kenenkä kanssa kaupan tekee. Onneksi huuli lensi ja sananvaihto oli iloista ja välitöntä. Neljän tunnin kirtämisen jälkeen olimme kypsiä paluumatkalle. Junnu soitti ja laulatti pääosin koko matkan Lukkuhakaan.

Matka oli kaikin puolin onnistunut ja kiva, monen suusta kuului halu lähteä uusille matkoille. Kari Mäkinen olikin jo keskustellut Viipurin matkasta ja saanut sinnekin hyvät ehdot. Vaikutti ensikuulemalta, että Pietari olisi kiinnostavampi kohde. Palaamme asiaan kunhan saamme riittävästi positiivista palautetta. Ryhmän koko tulisi olla vähintään 30 henkeä.

Kiitos matkalla olleille ja tietenkin vielä kerran Junnulle ja Karille.

On ollut keskustelua alueella seisokellessa ja saunan lauteilla istuessa että pitäisi järjestää sienikurssi koska ihmiset ovat kiinnostuneita sienistä ja vielä nyt puhe myrkytyksistä on entisestään korostanut kurssin tarvetta. Lupasin soittaa ja kysyä milloin sienien tuntijoilla olisi sopivaa aikaa ja päädyttiin siihen että syksy on jo pitkällä eikä kahteen kolmeen viikkoon ole mahdollisuutta tilaisuutta järjestää, jopa sienet alkavat olla vähissä. Tatteja ei löydy enää kolmen viikon päästä. Eli sienikurssi on alustavasti 29.8.2010 kesän päättäjäistreffien sunnuntaina. Maa- ja kotitalousnaisten sieniasintuntija sanoi että silloin on sienisato yleensä runsaimmillaan. Tietenkin säät ja sateet vaikuttavat sienienkin aikatauluun. Eli palaan lähemmin asiaan kun se kirkastuu.

Poimikaa silti sieniä jo ennen kurssia. Pitäytykää muutamassa varmassa lajissa jotka tunnistatte varmuudella joka kasvuvaiheessa kaikissa olosuhteissa. Hyviä ja helpohkosti opittavia sieniä on tietysti kanttarelli eli suppilovahvero, mustavahakas ja kuusenleppärousku joita voi vielä löytyä kun paikalle sattuu.

On sunnuntai-ilta ja treffit ohi. Vaikka merkkisuorituspaikka olikin muutaman kilometrin päässä, oli se paikkana hyvä, eli riittävän kokoinen asfaltoitu P-alue moottoripyöräliikkeen vieressä. Liikkeessä oli kahvio jota pidettiin mekkisuorituksen ajan auki. Kiitokset alueen “löytäjälle” kuin myös Tektolle kaluston hankinnasta ja Niemisen avustamisesta.

Oman makunsa ajoon antoi vieraat autot. Subaru automaattilaatikolla tuotti niin minulle kuin joillekin muillekin tiettyjä vaikeuksia. Ensimmäisen “koeajon” jälkeen sanoin, että en ikinä osta automaattivaihteista autoa mutta  toinen ajo kellon kanssa meni jo paljon paremmin. Lauri Niemisen ohje pitää vasen jalka työttömänä auttoi huomattavasti. Ajo tuli heti “pehmeämmäksi”. Sitä toista autoa en kokeillut, eikä sillä kelloa vastaan ajanut vissiin kukaan. Toyota 4-veto on liian kankea kun hätäpäissään yrittää selvitä radasta alle 6 minuutin joka on sitten se kultamerkin raja.

Lauri Nieminen oli tyytyväinen, että auto liikkui koko ajan. Oli tarpeeksi yrittäjiä ja innostusta. Minulle iloista oli, että saimme 11 uutta merkkisuoritusta. Pronssimerkkejä olisi saanut olla enemmän. Sitten ensivuonna, eikö. Myös naisia olisi kiva saada mukaan. Kuitenkin niin moni nainen vetää vaunua.

Merkit suoritettuamme tulimme takaisin Lukkuhakaan ja rosvopaistille. Pääosin sama iskuryhmä kuin viimevuonnakin oli valmistellut syötävät kuntoon. Lihamestari oli hankkinut taas valmiit, hänen omalla sekoituksella marinoidut kasslerit jotka hänen valvonnassaan paistettiin rosvopaistiuunissa. Mureaa ja hyvää oli, kuin myös lisäkkeet; salaatit ja sämpylät sekä liha- että salaattikastikkeet. Saimme myös maistaa sponsoroitua kalkkunaa joka paistettiin samoissa uuneissa.

Kaiken kivan lomassa sattui episodi joka latisti oman tunnelmani: Vieras katsoi tulleensa häirityksi alueella humalassa olleen pariskunnan toimesta ja koska en hänen kehoituksestaan huolimatta kutsunut poliisia, lähti hän pois alueelta kesken illan. En edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan olisi pitänyt sekoittaa virkavaltaa. Pariskunta oli tuttu naapuriyhdistyksestä ja heidän toilailuihinsa on totuttu. Kävin katsomassa vaunun ovella pari kertaa, eikä nähtävissä ollut mitään mikä olisi edellyttänyt virkavallan kutsumista. Mies lupasi laittaa vaimonsa nukkumaan eikä sen jälkeen kuulunut enää mitään. Ilta oli kuitenkin menossa “mönkään”.

Onneksi oli vielä iloiset syntymäpäivät, jotka nostivat tunnelman takaisin. Pitkäaikaista aktiivia jäsentä ja talkootöiden sun muiden tehtävien puurtajaa muistettiin niin yhdistyksen kuin karavaanariystävienkin toimesta. Kakkukahvien ja haitarimusiikin siivittäminä jatkoimme booliin ja yhteislauluun. Ilta sujui rattoisasti Lepolan säestyksellä ja karavaanarien tangokuninkaan toimiessa osittain esilaulajana. Toki hiljaisuutta kunnnoitettiin.

Onnea vielä Ritvalle näin etukäteen, syntymäpäivä on vielä edessä päin.