SF Caravan Pohjanmaa Ry

Tapahtuma: Syyskokous ja isänpäivä
Paikka: Lukkuhaka
Alkamispäivä: 2009-11-06
Päättymispäivä: 2009-11-08

Syyskokous Kalliojärven alaravintolassa 7-11-2009 klö 13:00, alkaa äänioikeuden tarkastuksella ja kahvituksella sekä liittohallitusedustaja Matti Pasasen terveisillä

Käy lukemassa

<”http://www.karavaanarit.fi/?x24305=63716683″>

Käy äänestämässä

Yhdistys on tänään ostanut asuntovaunun, vuoden 1984 mallia olevan Solifer 45, joka on sopiva harjoitteluun. Ensi vuoden Tektolta odotetaan säännöllistä harjoittelun mahdollisuutta. Riittää että harjoittelurata jaetaan osiin ja kullakin kerralla harjoitellaan yhtä tai kahta osiota. Muutama kerta vuodessa koko rata.

Jos ja kun syyskokous päättää Lukkuhaan yhtiöittämisestä, tehostamme yhdistyksen tarjontaa jäsenistölle. Tämä ajoharjoittelu on yksi niistä. Merkkisuorituksesta löytyy tietoa liiton sivuilta
http://www.karavaanarit.fi/sf-caravan_ry/toimikunnat/ajotaito/
Käykää katsomassa ja tulkaa harjoittelemaan. Tietoa ajankohdista näillä sivuilla.

On jo ollut puoliksi leikkimielistä keskustelua siitä että vaunua voitaisiin vuokrata myös niille jotka eivät syystä tai toisesta saa omaa ajoneuvoaan alueelle, tai joku kausipaikkalainen vuokraa sen vierailleen. Harkitaan.

Olemme pitkän kuivan kauden jälkeen paitsiossa. Otamme toisia kiinni aktiivisella panostuksella. Mielestäni nämä kaksi ensimmäistä vuotta ovat antaneet hyvä alun.

Ehdotin muutamalle hallituksen jäsenelle että voisimme hakea karavaanarin ajokortin alkukoulutustilaisuutta Lukkuhakaan. Jukka Kujanpää otti asiasta kiinni ja on keskustellut asiasta Lauri Niemisen kanssa. Nieminen lupasi viedä asiaa eteenpäin. Puitteemme alkukoulutukseen ovat kuulemma kunnossa. Toinen osa käytäisiin seudulla jossa on taatusti luonnonlunta. Eli jos asia etenee näin, niin oletan että YT alueeltamme saadaan toistakymmentä kurssilaista. Alkujaan olin niin innokas että olin valmis puhumaan koko tarvittavan osallistujamäärän lakeuksilta. Olkaa valmiina osallistumaan jos ja kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Yhdistystoiminnan johtaminen ja organisointi.

Kurssin vetäjä, edellinen liiton puheenjohtaja, varatuomari Eero Ollilakin totesi ensi töikseen että kurssin sisältö on erittäin laaja ja että viikonlopun aikana ehditään vain raapaista aiheita.

Alku ei kuulostanut lupaavalta. Ensimmäinen tunti meni historian kanssa, jossa ei ole mitään vikaa. Vanha totuus on että tulevaisuutta suunniteltaessa on tunnettava historia, tämän Ollilakin totesi. Se mikä ei kuullostanut hyvältä oli “heitto” että SF-Caravan ry ei olisikaan enää vain liitto vaan myös jäsenjärjestö. Karavaanarit voisivat liittyä suoraan SF-Caravan ry:hyn tarvitsematta jäsenjärjestöä. En ollut ainut joka reagoi asiaan. Pystyin nipin napin pitämään suuni kiinni. En todellakaan ole uudistusten enkä kehityksen vastustaja, mutta kuka ihmeessä keksii näitä absurdeja ehdotuksia.

Sitten siirryttiin vähitellen toiminnan organisoinnin kautta veroasioihin.  Päästiin siihen asiaan jota olimme lähteneet kuuntelemaan. Yleishyödyllinen toiminta on osittain tuloverotuksesta vapaata, mutta kun tämän päivän karavaanariyhdistyksillä on leirintäaluetoimintaa joka ei ole yleishyödyllistä vaan joka tilanteessa verotettavaa toimintaa ja kun alueen hoitaminen alkaa olla monissa yhdistyksissä pääasia, alkaa rajanveto olla hankalaa. Jos veroton osuus on vähäistä, saattaa käydä niin että koko toiminta menee verolle. Tämä oli se perimmäinen syy miksi olemme harkinneet Lukkuhaan yhtiöittämistä. Toisaalta kun toiminta eriytetään kirjanpidossa, toivon että myös toiminta muuten selkiytyy kahteen eri lohkoon. Yhdistys paneutuu omaan osaansa ja pyrkii tehostamaan toimtaansa myös niiden jäsenten osalta jotka eivät käytä Lukkuhaan palveluja. Selväksi tuli myös että arpajaiset, jäsenistölle järjestetyt tanssit ja niissä suoritettava tarjoilu sekä myyjäiset mm ovat verottomaan yhdistystoimintaan sisältyviä toimintoja. Myös se että yhdistys voi esimerkiksi varata koko alueen omaan verottomaan käyttöönsä mm kokousten ajaksi ja maksaa tälläinen tilapäinen käyttö omistamalleen yhtiölle siivouksella tai muulla sopivalla talkootyöllä.

Sitten kun alue on yhtiöitetty niin osakeyhtiön luonnollisin tapa korvata tehty työ on palkan maksu. Keski-Suomen yhdistys on jo mennyt verotettaviin rahakorvauksiin ja kuullun mukaan ensivastustuksen jälkeen on se otettu hyvin vastaan. Hietasaaressa on kuulemma sen jälkeen ollut aina isäntäviikot täynnä. Lintulahdessa on enemän lapsiperheitä joiden ajankäyttö ei ole niin helppoa. Päivärahan maksimäärä 20 vrk ja kilometrikorvaus 2000 euroa poistuvat kun maksetaan palkkaa, eli sitten voi korvauksia maksaa niin paljon kun niitä vuoden mittaan ihan oikeasti syntyy.

Luoennoitsijan vihje oli että osakeytiön yhtiöjärjestykseksi  kannattaa valita vanhan lain mukainen vähimmäisvaatimus. Sen olin jo netistä ottanutkin, niin että sitten syyskokouksessa vaan päätätte että yhtiöittäminen toteutetaan.

Saimme sopivan syyspäivän talkooilmaksi. Osa  naisista siivosi sosiaalitilat ja desinfio saunat, osa miesten avustamina tekivät tulotien varteen tien penkkaan upean kukkapenkin.  “Kukkatädit” olivat alkaneet jo torstaina vanhojen penkkien kunnostamisen. Ensi kesänä sitten nähdään taas koko kukkaloisto.

Vesijohdon veto uudelle porttikopille oli yhden porukan ja kaivinkoneen urakka, joka jäi hieman kesken mutta valmistellaan huomenna, samoin kuin kesäkeittiön viemärin korjaus.

Sillä aikaa kun muut touhusivat ulkotöissä, oli keittiöporukka patojen ääressä. Söimme maittavan hernekeiton jossa oli sattumina rosvopaistista jäänyt liha. Normaalien tykötarpeiden lisäksi oli jälkiruuaksi pannukakku hillolla ja kermavaahdolla.

Paljon tuli taas tehtyä ja paikkoja kohennettua. Saa odottaa ensivuonna olevaa 40-vuotisjuhlavuotta rauhallisin mielin. Kyllä meillä on osaavaa ja ahkeraa porukkaa. Niin jäi mainitsematta että myös naapurin juna oli kunnostuksen kohteena, tai ainakin valot ja muut katsastuksessa oleelliset asiat.

Kevättalkoita odotellen.

Lähdimme aamutuimaan Lukkuhaasta kausipaikkalaisen Kari Mäkisen hankkimalla ja ohjaamalla Joen bussilla kohti lahtea ja messuja. Bussi oli viimeistä  paikkaa myöten täynnä. Osasyynä varmasti Mäkisen saama halpa tarjous bussista josta johtuen matka tuli edulliseksi.

Saimme mukaan myös “Junnu” Lepolan ja haitarin, joten matka sujui rattoisasti. Normaalien kahvi- ja ruokataukojen jälkeen tulimme perille ja lähdimme kierrokselle. Jostain syystä porukka kiersi pääasiassa kolmea Pohjoismaista, lähemmin Ruotsalaista vaunumerkkiä: Cabby, Kabe ja Solifer.  Kaikki alun perin suomalaisia vaunuja. Menemättä sen lähemmin eri merkkien hyviin ja huonoihin puoliin, totean että mieltymykset ja henkilökemiat ovat suuri osa kaupankäyntiä ja lopullista päätöstä. Kaikilla valmistajilla on vastaavanlaisia pohjaratkaisuja pienin eroin.

Näitä eroja sitten vertaillaan messuilla, vaikka itsellä on jo vakaa päätös minkä merkkisen vaunun seuraavaksi ostaa ja kenenkä kanssa kaupan tekee. Onneksi huuli lensi ja sananvaihto oli iloista ja välitöntä. Neljän tunnin kirtämisen jälkeen olimme kypsiä paluumatkalle. Junnu soitti ja laulatti pääosin koko matkan Lukkuhakaan.

Matka oli kaikin puolin onnistunut ja kiva, monen suusta kuului halu lähteä uusille matkoille. Kari Mäkinen olikin jo keskustellut Viipurin matkasta ja saanut sinnekin hyvät ehdot. Vaikutti ensikuulemalta, että Pietari olisi kiinnostavampi kohde. Palaamme asiaan kunhan saamme riittävästi positiivista palautetta. Ryhmän koko tulisi olla vähintään 30 henkeä.

Kiitos matkalla olleille ja tietenkin vielä kerran Junnulle ja Karille.

On ollut keskustelua alueella seisokellessa ja saunan lauteilla istuessa että pitäisi järjestää sienikurssi koska ihmiset ovat kiinnostuneita sienistä ja vielä nyt puhe myrkytyksistä on entisestään korostanut kurssin tarvetta. Lupasin soittaa ja kysyä milloin sienien tuntijoilla olisi sopivaa aikaa ja päädyttiin siihen että syksy on jo pitkällä eikä kahteen kolmeen viikkoon ole mahdollisuutta tilaisuutta järjestää, jopa sienet alkavat olla vähissä. Tatteja ei löydy enää kolmen viikon päästä. Eli sienikurssi on alustavasti 29.8.2010 kesän päättäjäistreffien sunnuntaina. Maa- ja kotitalousnaisten sieniasintuntija sanoi että silloin on sienisato yleensä runsaimmillaan. Tietenkin säät ja sateet vaikuttavat sienienkin aikatauluun. Eli palaan lähemmin asiaan kun se kirkastuu.

Poimikaa silti sieniä jo ennen kurssia. Pitäytykää muutamassa varmassa lajissa jotka tunnistatte varmuudella joka kasvuvaiheessa kaikissa olosuhteissa. Hyviä ja helpohkosti opittavia sieniä on tietysti kanttarelli eli suppilovahvero, mustavahakas ja kuusenleppärousku joita voi vielä löytyä kun paikalle sattuu.

On sunnuntai-ilta ja treffit ohi. Vaikka merkkisuorituspaikka olikin muutaman kilometrin päässä, oli se paikkana hyvä, eli riittävän kokoinen asfaltoitu P-alue moottoripyöräliikkeen vieressä. Liikkeessä oli kahvio jota pidettiin mekkisuorituksen ajan auki. Kiitokset alueen “löytäjälle” kuin myös Tektolle kaluston hankinnasta ja Niemisen avustamisesta.

Oman makunsa ajoon antoi vieraat autot. Subaru automaattilaatikolla tuotti niin minulle kuin joillekin muillekin tiettyjä vaikeuksia. Ensimmäisen “koeajon” jälkeen sanoin, että en ikinä osta automaattivaihteista autoa mutta  toinen ajo kellon kanssa meni jo paljon paremmin. Lauri Niemisen ohje pitää vasen jalka työttömänä auttoi huomattavasti. Ajo tuli heti “pehmeämmäksi”. Sitä toista autoa en kokeillut, eikä sillä kelloa vastaan ajanut vissiin kukaan. Toyota 4-veto on liian kankea kun hätäpäissään yrittää selvitä radasta alle 6 minuutin joka on sitten se kultamerkin raja.

Lauri Nieminen oli tyytyväinen, että auto liikkui koko ajan. Oli tarpeeksi yrittäjiä ja innostusta. Minulle iloista oli, että saimme 11 uutta merkkisuoritusta. Pronssimerkkejä olisi saanut olla enemmän. Sitten ensivuonna, eikö. Myös naisia olisi kiva saada mukaan. Kuitenkin niin moni nainen vetää vaunua.

Merkit suoritettuamme tulimme takaisin Lukkuhakaan ja rosvopaistille. Pääosin sama iskuryhmä kuin viimevuonnakin oli valmistellut syötävät kuntoon. Lihamestari oli hankkinut taas valmiit, hänen omalla sekoituksella marinoidut kasslerit jotka hänen valvonnassaan paistettiin rosvopaistiuunissa. Mureaa ja hyvää oli, kuin myös lisäkkeet; salaatit ja sämpylät sekä liha- että salaattikastikkeet. Saimme myös maistaa sponsoroitua kalkkunaa joka paistettiin samoissa uuneissa.

Kaiken kivan lomassa sattui episodi joka latisti oman tunnelmani: Vieras katsoi tulleensa häirityksi alueella humalassa olleen pariskunnan toimesta ja koska en hänen kehoituksestaan huolimatta kutsunut poliisia, lähti hän pois alueelta kesken illan. En edelleenkään ole sitä mieltä, että asiaan olisi pitänyt sekoittaa virkavaltaa. Pariskunta oli tuttu naapuriyhdistyksestä ja heidän toilailuihinsa on totuttu. Kävin katsomassa vaunun ovella pari kertaa, eikä nähtävissä ollut mitään mikä olisi edellyttänyt virkavallan kutsumista. Mies lupasi laittaa vaimonsa nukkumaan eikä sen jälkeen kuulunut enää mitään. Ilta oli kuitenkin menossa “mönkään”.

Onneksi oli vielä iloiset syntymäpäivät, jotka nostivat tunnelman takaisin. Pitkäaikaista aktiivia jäsentä ja talkootöiden sun muiden tehtävien puurtajaa muistettiin niin yhdistyksen kuin karavaanariystävienkin toimesta. Kakkukahvien ja haitarimusiikin siivittäminä jatkoimme booliin ja yhteislauluun. Ilta sujui rattoisasti Lepolan säestyksellä ja karavaanarien tangokuninkaan toimiessa osittain esilaulajana. Toki hiljaisuutta kunnnoitettiin.

Onnea vielä Ritvalle näin etukäteen, syntymäpäivä on vielä edessä päin.

Kauniissa syyssäässä saimme ajaa eri värisistä ajotaitomerkeistä Lauri Niemisen ammattitaitoisella opastuksella

Seuraavat saivat merkin suoritetuksi
Kulta
Jukka Kujanpää
Aaro Miilumäki
Kalervo Välimaa

Hopea
Vesa Annila
Pauli Kohvakka
Esa Niemistö
Arto Ranta
Pentti Talvitie
Seppo Tammisto

Pronssi
Hannu Hangasmäki
Esa Niemi

Kiitos kaikille osallistujille ja onnea jatkossa, vuoden päästä jatketaan.

Jatkoa treffeistä sitten kun sadaan päätökseen. Rosvopaistia ja syntymäpäiviä odotellaan.